Hyvänmallisen yläosakaavan löytäminen esikoiselle on ollut huomattavasti vaikeampaa kuin Keskimmäiselle ja Kuopukselle. Tällä kertaa päätin kokeilla OB 04/12 Autumn Forest -hupparia, joka on valmiiksi kaavoitettu hoikaksi malliksi. Piirsin kaavan 122 cm ja lopulta päätin hiukan lyhentää sitä ja jätin myös saumanvarat pois, koska Esikoinen on tällä hetkellä vasta vajaat 110 cm pitkä. Hieman myös näin jälkeenpäin mietityttää, kavensinko kuitenkin vielä lisäksi etu- ja takakappaletta vai onko kaava todellakin näin kapea. Tein hupparin ilman vetoketjua ja kavensin myös hihoja, koska Esikoinen ei ole resoreiden ystävä. Tässä vaiheessa jo alkaa tajuamaan, että kun kapeaa kaventaa niin eihän siitä hyvää seuraa... Hihat on käännetty framillonin avulla. Hihan pituus oli kaavasta sopiva, vaikka en laittanut resoreita. Helmassa on käänne. Huppari on ommeltu hamstereista ostetusta Verson puodin Sokerihiiri-joustofroteesta, joka itseäni miellyttää kuosina kovasti. Jotenkin sellainen hyvänmielen kuosi!
No, lopputulos on muuten kiva mutta kavennukset olisi voinut jättää tekemättä, koska huppari on jo nyt vähän turhan kapea ja vaikea puettava. Trikoona koko olisi varmasti just passeli mutta pitäisi aina muistaa, ettei joustofrotee todellakaan ole trikoon veroista joustavuudeltaan. Opettelua, opettelua... Nyt mietin, että laittaisinko eteen ylös lyhyen vetoketjun niin kuin alkuperäisessä ohjeessa olikin vai tekisinkö neppilistan, joka varmasti sekin helpottaisi pukemista (tosin en ole koskaan tehnyt neppilistaa eikä mulla ole neppipihtejä...mutta tällä ohjeella voisi onnistua vielä tässäkin vaiheessa ja kai ne vasarallakin voi lyödä). Vai laittaisinko alas asti avattavan vetoketjun, vaikka Esikoinen nimenomaan toivoi vetoketjutonta hupparia? Tämä kaava tulee varmasti myöhempäänkin käyttöön mutta kavennukset voi siis unohtaa (ainakin näin radikaalit ja ainakin, jos kankaana on frotee).
Lopusta kankaasta leikkelin pipoja, joista tässä on nyt ensimmäinen. Halusin testata lipan laittamista tavanmalliseen pipoon. Lipan alaosa on samaa froteeta ja välissä on vahva tukikangas. Hattu on vuoritettu omasta vanhasta t-paidasta kierrätetyllä trikoolla. Taakse laitoin saumaan kuminauhan. Tämä onnistui muuten tosi hyvin mutta koon arviointi meni jälleen kerran pieleen. Hattu oli tarkoitettu Kuopukselle mutta on sopiva Esikoiselle. Heh, hieman nyt meinaa vastustaa nämä kokoarvioinnit! Itselle siis muistiin, että ohuet joustofrotee- ja trikoopipot pitää tehdä pienempinä kuin fleecevuorelliset talvipipot. Mallikelpoinen-blogista löysin jälkeenpäin hyvältä kuulostavan ohjeen trikoopipon kaavan piirtämiseen: klik ja siinä miinusvaraa ohjeistettiin laittamaan päänympärykseen 4 cm. Itse olen käyttänyt talvipipoissa n. -2 cm, koska ne eivät ihmeemmin jousta. Tosin kyllähän tämäkin hattu varmasti Kuopukselle päätyy kunhan hän ensin muutaman vuoden kasvaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti